Tasa-arvoiselle avioliittolaille on ainoastaan puoltavia perusteluita

Tasa-arvoiselle avioliittolaille on ainoastaan puoltavia perusteluita

Suomalaisessa yhteiskunnassa on jo pitkään ollut hyväksyttävää, että mies ja nainen asuvat samassa taloudessa olematta naimisissa keskenään, vaikka se tiettyjen uskontokuntien vakaumuksen vastaista onkin. Yhteiskuntamme onkin säätänyt avoliitosta näiden kansalaisten oikeuksien ja aseman turvaamiseksi. Yhteiskunnan tehtävä on turvata ja mahdollistaa kansalaisten toiminnan ja elämänsä järjestämisen.

Miksi samaa sukupuolta olevien parien tilanne olisi nyt toinen?

Yhteiskunnassamme on täysin hyväksyttävää se, että kaksi miestä tai kaksi naista asuu samassa taloudessa. Yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on jo niin pitkällä, että heidän on lain mukaan mahdollista rekisteröidä parisuhteensa.

Puhtaasti lainsäätäjän näkökulmasta asiassa on kyse kansalaisten elämän sopimusoikeudellisten asioiden järjestämisen mahdollistamisesta. Pitäisin tasa-arvoisen avioliittolain säätämistä jopa kansanedustuslaitoksemme velvollisuutena, koska sen tulee mahdollistaa kansalaisten elämän ja oikeuksien järjestämisen ja turvaamisen. Kommentoin tässä omat näkemykseni kuulemiini perusteisiin olla hyväksymättä tasa-arvoista avioliittolakia.

Uskonto ja uskontojen vakaumusten kunnioittaminen?

Avioliittoakin säätelevässä laissa on kyse demokratiamme lainsäädännöstä, eli yhteiskunnallisten ilmiöiden sääntelystä. Ei yhden tai useamman uskontokunnan sääntöjen kirjaamisesta lakiin tai minkään uskontokunnan vakaumuksen horjuttamisesta.

Eihän maallisen yhteiskunnan lain salliva pykälä pakota ketään toisin uskovaa toimimaan samalla tavalla. Vakaumuksensa mukaisesti homoja vastustavan ei siis ole jatkossakaan pakko mennä naimisiin homon kanssa. Emmehän me esimerkiksi kiellä lailla TV:n katselua, vaikka jollain uskontokunnalla se on kiellettyä. TV:n katselun ollessa sallittua, ei se kuitenkaan loukkaa vakauksensa mukaisesti TV:n katselusta pidättäytyviä, koska he voivat toimia vapaasti vakaumuksensa mukaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei siis tule muuttamaan yhdenkään vakaumuksensa puolesta sitä vastustavan elämää eikä tule asettamaan heitä toimimaan vakaumuksensa vastaisesti.

Jotkut uskontokunnat paheksuvat naimattomia pareja, etenkin lapsia hankkineita, mutta naimattomienkin oikeudet on turvattu lainsäädännöllä tasavertaisesti ja jätetty jokaisen kansalaisen oikeudeksi noudattaa haluamaansa uskonnollista vakaumusta. Samoin tulisi toimia myös tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla.

Mikäli eduskunnan tulisi lainsäädäntötyössään kunnioittaa tasapuolisesti kaikkien uskontojen näkökantoja, niin lainsäädäntömme olisi melko kirjavaa ja ristiriitaista.

Adoptio-oikeus ja lapset?

Adoptio-oikeus on ehkä vaikeampi kysymys. Rehellisesti sanottuna en tiedä, että onko adoptio-oikeus kenenkään ehdoton oikeus. Toisaalta yhteiskuntamme on antanut adoptio-oikeuden eri sukupuolta oleville pareille, joten mikä on se erottava tekijä? Jos hyväksymme, että samaa sukupuolta olevat saavat elää perheenä, niin ei ole oikein perusteita sille, että heidän adoptio-oikeutensa tulisi tai saisi olla erilainen. Biologian käyttäminen perusteluna ei myöskään ole kestävää, koska adoptio-oikeutta käyttävistä eri sukupuolta olevista pareista suuri osa ei biologisesti kykene samaan lapsia.

Perheen sisäinen adoptio-oikeus taas on selkeä asia. Nykyisessä yhteiskunnassa elää sateenkaariperheitä. perheen sisäiselle adoptio-oikeudelle on olemassa vahvat perusteet, koska on taatusti lasten etu, että heillä on virallisina huoltajinaan ne aikuiset, joiden kanssa hän elää perheenä.

Tilanne on helposti rinnastettavissa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten tilanteeseen. Lapsella on oikeus vanhempaan ja läheisiin riippumatta eri uskontokuntien vakaumuksista.

Jotkut ovat perustelleet vakaumuksellista näkemystään lasten kiusaamisella perhetaustansa takia. Ensinnäkin perustelu ontuu suuresti siksi, että näitä perheitä on joka tapauksessa. Sateenkaariperheiden määrä ei siis vähene lain säätämättä jättämisellä. Pikemminkin lain säätäminen tekee kyseisistä perheistä ja lapsista tasa-arvoisia ja kiusaamisesta entistä turhempaa ja tuomittavampaa. Ja toisaalta, lapset kiusaavat tällaisissa asioissa vanhempiensa asenteiden perusteella. Päiväkoti-ikäiset kun eivät vielä oma-aloitteisesti osaa erotella eri värisiä tai muita vastaavia eroja. Asenteet ja käytöstavat opitaan ympäristöstä, jonka tulisi olla mahdollisimman avoin ja tasa-arvoinen.

Toiset ovat vastustaneet perheen ulkopuolista adoptiota vetoamalla siihen, ettei tietyistä maista enää saataisi adoptoitua lapsia Suomeen. Perustelu on kestämätön sikäli, että samalla perusteella me voisimme säätää naisille huntukiellon, jotta varmuudella ääri-islamistiset valtiot kunnioittaisivat meitä. Suomen tulee säätää lakinsa itse omaan yhteiskuntaansa.

Biologia - mies ja nainen?

Joku on perustellut avioliiton kuuluvan miehen ja naisen väliseksi, koska biologia. Avioliitto on kuitenkin ihmisen keksimä instituutio, ei biologiasta juontuva. Avioliitto on lainsäädännöllisestä näkökulmasta sopimusoikeudellinen tila tai väline, jolla kansalaiset voivat sopia keskinäisistä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan perheoikeudellisine vaikutuksineen. Avioliiton perusteeksi ei siis riitä biologia.

Mikäli biologiaa käytetään perusteluna, ei näkemystä voi rajata vain avioliittoon. Tällöin tulisi kieltää myös samaa sukupuolta olevien avoliitot saati rekisteröityminen.
En kuitenkaan keksi millä perusteella biologia voi olla perusteena, jos samaa sukupuolta olevien pariutumista on aina tapahtunut ja aina tapahtuu.

Lakitekniset perustelut

Osa lakivaliokunnan jäsenistä äänesti kansalaisaloitetta vastaan, koska lakiteknisesti aloite ei ollut täydellinen. Kansalaisaloitteen tarkoitus ei ole, että kansalaiset lähettäisivät eduskuntaan valmiita lakiluonnoksia esitöineen, vaan lain valmisteluvastuu on edelleen eduskunnassa. Perustelu on suoraan sanottuna täyttä humpuukia.

Avioliitto-käsite

Jotkut haluavat säilyttää avioliitto-käsitteen miehen ja naisen välisenä. Tässäkin taitaa taustalla olla uskonnollinen perinne. Uskonnot voivat käyttää mitä käsitteitä tahansa, mutta lainsäädännön käsitteisiin ei uskontojen vaikutusvallan tulisi ulottua. Valtio ja kirkko on eriytetty. Toki lainsäädännössä voitaisiin siis ottaa jokin muu yhteinen käsite ja luovuttaa avioliitto-käsite jollekin kirkolle, mutta olisi liian vaikea päättää, että minkä uskonnon omaisuutta tuo termi on.

Entä jos lakia ei näillä perusteilla hyväksytä?

Jos nyt lakia ei hyväksytä, lienee samoilla perusteilla eduskunnan tehtävä säätää kaikki lait raamatun, koraanin ja muiden pyhien kirjojen sekä niiden kaikkien tulkintojen mukaisiksi. Kaikki perustelut ovat uskonnollisviritteisiä, vaikka kirkko ja valtio on erotettu toisistaan yhteiskunnassamme.

Summa summarum

Kaikki perustelut lakia vastaan ovat enemmän tai vähemmän uskonnolliseen vakaumukseen perustuvia eivätkä siten kestäviä. Yhteiskuntamme hyväksyy asioita, joita uskonnot eivät hyväksy. Ei siis ole perusteltua, että tietty asia olisi poikkeus. Yhteiskuntamme myös jo hyväksyy samaa sukupuolta olevien liitot ja sateenkaariperheet. Ei siis ole perusteltua, että heillä olisi jotenkin eri oikeudet kuin muilla.

Tasa-arvoinen avioliitto on uskonnoista riippumattoman yhteiskunnan instituutio ja sääntelymekanismi. Uskonnollista vakaumustaan jokainen voi toteuttaa vapaasti kaikille yhteisten lakien puitteissa. Yhteiskunta ei voi ryhtyä miellyttämään vain yhtä tai tiettyjä uskontokuntia.

Uskonnollisten perusteluiden käyttäminen on erikoista myös siksi, että käytännössä lakiluonnos saattaisi nykyisen tilanteen lainsäädäntötasolla ajan tasalle. Ei laki uutta ilmiötä synnyttäisi, koska se ilmiö on jo olemassa ja on osa yhteiskuntaamme. Eikä laki tosiaankaan pakota ketään toimimaan oman vakaumuksensa vastaisesti.