torstai 30. heinäkuuta 2015

Poliitikot taas hukassa verotuksen osalta - PortugaliGate

HS uutisoi kolmen suomalaisen entisen yritysjohtajan muuttaneen Portugaliin ja saavan siten mahdollisuuden saada eläkkeensä verovapaasti.



Tästä seuraa suomalaisessa mediassa mielenkiintoinen kuvio. Ensin poliitikot pohtimatta aihetta yhtään enempää tuomitsevat, sitten media pohtimatta enempää kyselee aiheesta kaikilta mahdollisilta poliitkoilta, jotka taas kilpailevat tuomitsemisella ja lonkalta heitetyillä korjausehdotuksilla.


Olemmeko nyt oikeasti huolissaan Portugalin vapaaehtoisesti menettämistä verotuloista?

Palataanpa faktoihin

Yritysjohtajat ja heidän työnantajansa ovat maksaneet johtajien palkoista sekä lisäeläkkeistä eläkemaksuja suomalaiseen eläkejärjestelmään.



Eläkkeelle jäädessään yritysjohtajille maksetaan eläkettä suomalaisesta eläkejärjestelmästä.

Suomessa asuessaan he maksavat Suomen valtiolle veroa eläketulostaan Suomen verosäädösten mukaisesti.



Portugaliin muutettuaan he voivat siirtyä verovelvollisiksi Portugalissa, jolloin Suomen ja Portugalin välisen verosopimuksen mukaan he maksavat eläkkeestään veroa asuinmaahansa - Portugaliin.



EU-säädösten mukaan EU-maa, jossa eläkeläinen asuu, on oikeutettu veloittamaan maassa asuvien muiden EU-maiden eläkeläisten terveyspalveluista valtiolta, josta eläkkeensaaja saa eläkettä ja jonka sairaanhoidon kustannuksista ko. maa vastaa EU-lainsäädännön mukaan. Eli Portugali saa veloittaa Suomelta näiden johtajien käyttämistä terveyspalveluista, jos eivät saa eläkettä muualta kuin Suomesta.

Palataan kritiikkiin

Johtajat kuppaavat tässä jotenkin Suomea / Johtajat ovat ahneita suomalaisten kustannuksella

Verosopimus on muodoltaan hyvin yleinen, itseasiassa OECD:n suosituksen mukainen, jossa vero maksetaan asuinvaltioon. Eläkkeiden verovapaus johtuu siitä, että Portugali on laskenut tietyin edellytyksin ulkomaalaisten eläkkeiden veroprosentin nollaan.



Nyt he siis maksavat Suomeen veroa nolla euroa ja Portugaliin nolla euroa. Jos taas Portugalilla ei olisi tätä verohuojennusta käytössä, maksaisivat he veroa Portugaliin - Suomen saadessa edelleen nolla euroa.



Antti Rinnekin mainitsi, että tämä eläkkeiden verovapaus nakertaa suomalaisen yhteiskunnan perustaa. Miten, jos Suomi ei kuitenkaan saisi eläkkeistä veroeuroja?

Terveyspalveluiden veloitusmahdollisuus ahneuden huippu

Kaikilla EU-mailla on samanlainen oikeus toisiaan kohtaan, joten sillä tasolla ei liene kyse ahneudesta.



Jos ko johtajat maksaisivat veroja eläkkeistään, he maksaisivat veroja Portugaliin ja silloinkin Portugalilla olisi oikeus veloittaa terveyspalveluiden käytöstä Suomea.

Portugali houkuttelee verovapaudella maahan eläkeläisiä, jotta ne kuluttaisivat. Näiden johtajien ansioilla voisi kuvitella heidän hoitavan terveyspalveluistaan aika paljon itse julkisen sijaan.



Mauri Pekkarinen sanoi, että tätä räikeämmäksi ei voi mennä. Miten se, että Portugali ei halua veroeuoja eläkkeestä, jota sillä olisi oikeus verottaa tekee tästä räikeämpää, kun sama veloitusmahdollisuus terveyspalveluista on kuitenkin?

Suomalaiset työntekijät maksavat nyt eläkkeitä Portugaliin johtajille

Antti Rinne muistutti, että eläkejärjestelmämme on vain osittain rahastoiva. Tarkoittaa siis sitä, että kukaan ei ole eläkemaksuinaan maksanut omia eläkkeitään johonkin tilille, josta niitä maksettaisiin eläkkeellä takaisin. Vaan käytännössä jokaisen nyt töissä olevan eläkemaksuista osalla maksetaan tämän päivän eläkkeitä.



Rinteen väite pitää siis paikkansa, mutta siinä ei kyllä Portugalin verotuksella ole mitään tekemistä. Ensinnäkin vero maksettaisiin Portugaliin, jos verovapautta ei olisi - eikä suomalainen eläkejärjestelmä hyötyisi mitään.


 Toisekseen tuloverot eivät mene eläkejärjestelmään, eli vaikka verot maksettaisiin Suomeen, niin eivät ne eläkkeisiin menisi.

Yhteiskuntasopimusta ei synny

STTK:n johtaja ja useat muut epäilevät yhteiskuntasopimuksen syntyvän nyt vaikeammin, kun johtajat saavat verohelpotuksen saamalla eläkkeet verottomana.



Jos siis heillä olisi eläkkeissä veroprosentti, niin vero menisi Portugaliin - ei Suomeen. Kuinka Portugalin luopuminen verotulosta vaikuttaa yhteiskuntasopimuksen syntyyn Suomessa?

Liian suuret eläkkeet (eläkekatto)

Yksi näkemys on, että eläkkeet ovat johtajilla liian suuret.



Voi olla. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä verotuksen tai Portugalin verovapauden kanssa. Eläkekatto voi olla järkeväkin malli, mutta se kai pienentäisi myös eläkejärjestelmään maksettavia eläkemaksuja?

Veronkierto estettävä

Poliitikot ovat yhdestä suusta vaatineet tätä veronkiertoa estettäväksi.



Ensinnäkin on todettava, että tämän veronkierron esto ei tuo Suomeen yhtään veroeuroa lisää, jos Portugali poistaa verovapauden. Antti Kaikkonen mm. vaatii, että Portugalin nollaveroon on puututtava EU-tasolla - ymmärtämättä, että se ei toisi vielä yhtään veroeuroja Suomeen.



Toisekseen, verosopimus on ollut voimassa 70-luvun puolesta välistä. Portugalin verovapaus astui voimaan 2013 alusta. Noiden aikojen jälkeen hallituksessa on istunut aikalailla kaikki puolueet, jotka olisivat voineet asialle jotain tehdä - käytännössä irtisanoa verosopimuksen, koska muita keinoja saada verotusoikeutta Suomelle ei taida olla.

Verosopimus on irtisanottava

No nyt tuli ensimmäinen ehdotus, jolla Suomi voisi saada verotusoikeuden näihin eläkkeisiin ja siten veroeuroja itselleen (ei toki eläkejärjestelmään eikä helpottamaan näiden eläkkeiden maksamista).



Mutta maailmassa on vielä monta muuta maata, jossa veroaste on alhaisempi kuin Suomessa. Irtisanotaan kaikki verosopimukset? Eläkkeet ovat melko lailla nyansseja verosopimusten merkityksessä, koska verosopimukset pitkälti myös mahdollistavat kansainvälisen liiketoiminnan vienteineen ja tuonteineen.

Johtajat on saata talkoisiin mukaan - korotetaan rikkaiden verotusta

Jos johtajien syy Portugaliin muuttoon oli se, että siellä eläkkeitä verotetaan kevyemmin - niin kuinka tuo heidän verotuksen kiristäminen oikein auttaa tilanteeseen?

Suomalaiset muut maksavat veronsa, johtajat eivät

Todennäköisesti nämä johtajat ovat työuransa aikana maksaneet Suomeen veroja aika monen keskituloisen edestä. Se, että he eivät nyt maksa veroja Portugaliin ei kyllä pienennä heidän osallistumistaan veronmaksuun Suomeen millään tavalla.


Johtajien tulotasolla voisi pikaisesti päätellä, että he kuuluvat siihen harvalukuisten joukkio, jotka maksavat elämänsä aikana enemmän veroja kuin aiheuttavat julkisia kustannuksia. Siksi moraalin perääminen on myös kyseenalaista, kun ihminen voi halutessaan muuttaa. Vai onko heidän velkansa yhteiskunnalle niin paljon suurempi kuin pienituloisilla, että heidän tulee valita verotuksellisesti kalliit vaihtoehdot ja pysyä maassa tahtonsakin vastaisesti?

Mikä siis neuvoksi?

Nyt pitäisi kommentoijien ensin päättää mistä puhutaan. Ei me voida syyttää johtajia Suomen verokertymän pienentämisestä, jos he eivät maksa veroa Portugaliin ko. maan laskettua veroprosentin nollaan.



Jos haluamme pitää heidän eläkkeensä Suomessa verotettavana, meidän on kiellettävä maastamuutto tai ainakin kiellettävä maastamuutto suureen osaan maailman valtioista.



Jos ainoa ahdistus on se, että heidän eläkkeensä on verovapaa, niin riittääkö ratkaisuksi, että Portugali poistaa heiltä verovapauden ja perii verot - ja Suomi ei saa mitään.



Eläkkeiden suuruudesta voidaan toki keskustella. Samoin eläkekatosta (vaatisi toki perehtymistä ennen kommentointia).

tiistai 2. joulukuuta 2014

180.000 uutta työpaikkaa Suomeen

Suomessa on yksinyrittäjiä lähes 180.000. Mikäli ensimmäisen työntekijän palkkaamisen esteiden poistamisen ansiosta jokainen näistä palkkaisi yhden työntekijän, saataisiin Suomeen 180.000 uutta työpaikkaa ilman, että se maksaisi valtiolle mitään.

Pienyritysten työllistämispotentiaalista kertoo pieni vertailu. Samat 180.000 työpaikkaa syntyisi, jos Suomen 20 suurinta yritystä keskimäärin kaksinkertaistaisivat työntekijämääränsä. Kuinka paljon yritystukia valtiolta tarvittaisiinkaan siihen, että viime aikoina työpaikkoja vähentäneet yritykset palkkaisivat keskimäärin 9.000 henkeä lisää kukin.

Tietenkään kaikki yksinyrittäjät eivät ole palkkaamassa lainkaan työvoimaa. Monella yksinyrittäjällä on kuitenkin tarvetta osa-aikaiselle työvoimalle tai työvoimalle kiireaikoina. Moni pienyritys voisi mielellään hyödyntää osa-aikaisia ja kausittaisia työntekijöitä, mikä voisi kasvattaa ja vakiinnuttaa liiketoimintaa sille tasolle, että vähitellen näihin yrityksiin syntyisi myös kokoaikaisia ja pysyviä työpaikkoja. Ei olisi huono sekään, että yksinyrittäjän pääsisivät ajoittain lomaa viettämään. Valtion tulisikin satsata työntarjoamisen esteiden purkamiseen ja työn vastaanottamiseen kannustamiseen.

Suomessa puhutaan tällä hetkellä paljon startup-yrityksistä, mikä on hyvä sinänsä. Kasvuyrityksiä on Suomessa reilut 800 kappaletta, joista noin puolet on kuitenkin osa isoja konserneja. Varsinaisia kasvuyrityksiä on reilut 400 kappaletta ja näiden henkilöstöstä reilusti yli puolet sijoittuu Uudellemaalle. Työpaikkojen luomisessa valtakunnallisesti ja alueellisen hyvinvoinnin kannalta yksinyrittäjät ja pienyritykset tarjoavat tehokkaamman potentiaalin kuin startup-yritykset.

Potentiaalisten työnantajien ja työpaikkojen määrä kasvaa olennaisesti, jos tarkasteluun otetaan yksinyrittäjien lisäksi valtakunnallisesti pienyritykset, jotka työllistävät esimerkiksi alle kymmenen henkeä. Näitä yrityksiä on yhteensä lähes 250.000.
Keskeiseksi nousee siis tarve helpottaa pienyritysten työntarjoamista, eli poistaa esteitä ensimmäisten työntekijöiden palkkaamiselle. Samoin keskeistä on tarve joustavoittaa työn vastaanottamista myös osa-aikaisten ja osavuotisten töiden osalta. Työn vastaanottamisen osa-aikaisesti tai väliaikaisesti tulisi olla kannattavaa, koska työn määrän lisääntyminen ja tulojen lisääntyminen hyödyttää Suomen taloutta ja samalla työn tekeminen ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä ja muita yhteiskunnallisesti kalliita ongelmia.

Syksyn 2013 aikana eduskunnassa annettiin 38 hallituksen esitystä, joilla on vaikutuksia yrityksiin. Näistä esityksistä 19 lisäsi yritysten hallinnollista taakkaa ja viisi vähensi sitä. Hallinnollisen taakan arvioinnissa ei huomioida uudesta sääntelystä yrityksille aiheutuneita välittömiä kustannuksia, kuten investointeja ilmoitusvelvollisuuksien täyttämiseksi. Hallinnollisen taakan arvioinnit eivät myöskään sisällä uusien sääntelyiden välillisiä vaikutuksia.

Viime aikoina eduskunnan ja hallituksen toimet ovat siis johtaneet päinvastaiseen kehitykseen. Tulevalla vaalikaudella tulee nostaa erityiseen tarkasteluun työn tarjoamisen ja vastaanottamisen kannattavuus sekä kaiken lainsäädännön yrityksille aiheuttamien kustannusten ja velvoitteiden arviointi.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Hyvä paha holdingyhtiö

Valtava määrä ihmisiä käy jälleen kriittistä verokeskustelua yritysverotuksesta ja tuloverotuksesta. Suurena murheena monilla on holdingyhtiöiden niin epäreilu verokohtelu. Koko kohkaaminen on pääosin turhaa, koska näiden kritisoijien faktatiedot ovat pielessä.

Mikä se holdingyhtiö on ja miten sitä verotetaan?

Holdingyhtiö on osakeyhtiö, joka omistaa yhden tai useamman osakeyhtiön osakkeita. Kyseistä osakeyhtiötä verotetaan kuten mitä tahansa muutakin osakeyhtiötä. Siis kuten mitä tahansa muutakin osakeyhtiötä, aivan samoilla säännöksillä.

Yritystoiminnan tuloksen verotus ja holdingyhtiö

Yritys A harjoittaa liiketoimintaa, joka tuottaa voittoa ennen veroja 500.000 €. Yritys A maksaa veroja 122.500 € ja sen nettotulos on 377.500 €. Kyseiseltä vuodelta yhtiön nettovarallisuus kasvaa 377.500 €.

Jos yrityksen A omistaa Holdingyhtiö AH, tällöin Yritys A harjoittaa liiketoimintaa, joka tuottaa voittoa ennen veroja 500.000 €. Yritys A maksaa veroja 122.500 € ja sen nettotulos on 377.500 €. Kyseiseltä vuodelta Yrityksen A nettovarallisuus kasvaa 377.500 €.

Lopputulos on verotuksessa siis sama, vaikka kyseessä on holdingyhtiön omistamassa yrityksessä harjoitettu liiketoiminta tai ilman holdingyhtiötä harjoitettu liiketoiminta.

Yritystoiminnan tuloksen verotus ja konserniavustus

Edelliseen jatkona, riittävän suuren omistusosuuden jälkeen tytäryhtiö voi jakaa konserniavustusta omistajalleen. Jos oletetaan, että Yritys A jakaa konserniavustuksena koko vuoden tuloksen ennen veroja, on lopputulos seuraava:

Yritys A:n liikevoitto 500.000 €, josta vähennetään konserniavustus 500.000 €, eli Yritys A:n verotettava tulos on 0 €. Yritys  A:n omistavan yhtiön verotettavaan tuloon lisätään konserniavustus 500.000 €, josta Holdingyhtiö AH maksaa veroja 122.50 €, ja sen nettovarallisuus kasvaa 377.500 €. Lopputulos on jälleen sama sen osalta, että kuinka paljon liiketoiminnan tuloksesta maksetaan veroa.

Osingonjaon verotus ja holdingyhtiö
Kun yritys A jakaa omistajalleen voittoa, sitä verotetaan täsmälleen samalla tavalla kuin jos Holdingyhtiö AH jakaa omistajalleen voittoa. Koko holdingyhtiöketjussa siis sekä yritystoiminnan tulos, että voitonjako tulee verotettua täsmälleen samalla tavalla. 

Miksi sitten on holdingyhtiöitä?

Holdingyhtiöiden pääsääntöiset syyt ovat liiketoimintoihin liittyviä syitä järjestää toiminnot ja omistus tietyllä tavalla. Järjestelyllä voi olla myös verovaikutuksia, mutta ensisijaiset syyt liittyvät liiketoimintoihin. Toissijaisesti holdingyhtiöiden avulla voidaan tietyissä tilanteissa säilyttää verotus normaalilla tasolla ja välttää normaalia kireämmät verotustilanteet. Holdingyhtiöillä ei siis verotuksessa saavuteta epäreilua etua, vaan joissain tilanteissa saadaan pidettyä verotus reilulla ja samalla tasolla kuin muilla. Mutta verotus on harvoin se tärkein draiveri. Yrityksen, kun tulee kyetä harjoittamaan kannattavaa ja tuottavaa liiketoimintaa ennen kuin veroja maksetaan. Siksi yritysten huomio kiinnittyy liiketoimintaan. Verojärjestelyillä kun ei synny yhtään liikevaihtoa, josta voisi jäädä tulosta, josta voisi joutua maksamaan veroja.

Kiellämmekö konsernit?

Jos siis kuitenkin kategorisesti pahat holdingyhtiöt kielletään, tällöin kiellämme osakeyhtiöitä omistamasta osakeyhtiöiden osakkeita. Konsernien emoyhtiöt ovat myös holdingyhtiöitä, kun omistavat tytäryhtiöiden osakkeita.

Esimerkiksi uuden liiketoiminnon aloittaminen voi olla melkoinen riski. Tämä riski voi vaarantaa jo olemassa olevan liiketoiminnan ja siihen liittyvät työpaikat. Konsernirakenne voi mahdollistaa uuden liiketoiminnan riskin rajaamisen erilleen muusta liiketoiminnasta keskittämällä sen omaan tytäryhtiöön, jonka alkuvaiheen rahoituksesta emoyhtiö vastaa. Muutenkin konsernirakenne on tehokas liiketoimintojen kehittämisen rahoittamisen väline. Liiketoimintayhtiöiden voittovarat jaetaan emoyhtiöön, josta emoyhtiö allokoi niitä kehitettävien liiketoimintojen käyttöön ja investointeihin. Näin saadaan esimerkiksi vanhat kannattavat liiketoiminnot rahoittamaan uusia innovatioita ja toimintoja.

Onko Suomella varaa kieltää konsernirakenteet, jotka omalta osaltaan tukevat liiketoimintoja ja mahdollistavat nykyisten kasvattamisen ja uusien synnyttämisen?

Sijoitustoiminta

Holdingyhtiö voi olla myös sijoitusyhtiö. Monelle start up –yrityksiin sijoittavalle on helppoa ja selkeää järjestää sijoituksensa yrityksen sisällä, jolloin sijoitusten riskit ovat kyseisessä sijoitussalkussa eikä samassa esimerkiksi yksityistalouden ja perheen kodin kanssa. Verohyötyjä tästä ei saa, mutta voi ehkä nukkua yönsä paremmin.

Onko meillä Suomessa varaa kannustaa riskin välttämiseen ja sijoittamaan varansa jonnekin muualle kuin suomalaisiin pk-yrityksiin ja start up –yrityksiin?

Useiden omistajien omistama yhtiö

Useamman kuin yhden yrittäjän omistamien yhtiöiden voitonjaon ongelmana voi olla yrittäjien erilainen rahan tarve yksityistaloudessaan. Voitonjaon verokohtelu riippuu nostetun osingon määrästä ja yhtiön nettovarallisuudesta. Suuret osingot suhteessa nettovarallisuuteen verotetaan kiristetyn veroasteikon mukaan. Esimerkiksi Yrityksessä AB on osakkaina yrittäjä A ja yrittäjä B tasaosuuksin (50/50). Heidän voitonjakonsa tapahtuu aina omistusten suhteessa. Jos siis A tarvitsee paljon varoja yksityistalouteen ja jaetaan osinkoja kiristetyn veroasteikon mukaan, kohdistuu sama lopputulos B:hen, vaikkei tämä näitä varoja tarvitsisi. Hän joutuu siis maksamaan tarpeettomasti kireämpiä veroja.

Holdingyhtiörakenne voi tässä helpottaa tilannetta. Jos A ja B omistavat yhtiötä AB omien holdingyhtiöidensä kautta, yhtiön AB tulos verojen jälkeen voidaan jakaa heidän holdingyhtiöihinsä, josta molemmat voivat määritellä itse oman voitonjakonsa määrän. Yhtiön liiketoimintaa verotetaan edelleen yhtä paljon, molempia yrittäjiä verotetaan edelleen samalla tavalla – mutta vain toinen menee omasta halustaan kireämmin verotettuun määrään, koska haluaa nostaa ylisuuria osinkoja.

Holdingyhtiörakenne tosin johtaa myös siihen, etteivät tietyt verohelpotukset esimerkiksi sukupolvenvaihdosten osalta sovellu holdingyhtiöihin, mutta soveltuisivat yhteisesti omistettuun liiketoimintayhtiöön.

Holdingyhtiö ei siis ole keino välttää niitä veroja, joita kuuluukin maksaa. Vaan holdingyhtiö voi olla keino järjestää omistus ja liiketoiminta tehokkaimmalla tavalla ja säilyttää normaali verotustaso ilman, että joutuu tarpeettomasti kiristettyjen veroasteikkojen piiriin.

Osakkaaksi tuleminen

Usea nykyinen liiketoiminta nojaa ihmisiin ja osaamiseen. Holdingyhtiörakenne voi olla malli, joka mahdollistaa tällaisten tärkeiden osaajien tulemisen yhtiöön osakkaaksi. Pitkään toimineen yrityksen A voittovarat voivat olla hyvinkin suuret, mikä määrittää pitkälti myös osakkaaksi tulemisen hintaa. Monelle tämä voi nousta esteeksi. Holdingyhtiöiden kautta liiketoimintayhtiön omistaminen mahdollistaa sen, että liiketoiminnassa tarvitsemattomat varat jaetaan voitonjakona holdingyhtiöihin, jolloin liiketoimintayhtiön varat ovat pienemmät. Tällöin uuden osakkaan mukaan tuleminen on edullisempaa. Uuden osakkaan ei siis tarvitse ostaa rahaa rahalla ja rahoittaa tätä pankkilainalla.

Mallissa kaikkien verotus menee edelleen samalla tavalla, vain holdingyhtiöiden kautta. Kyse ei siis tässäkään ole verosäästöstä.

Onko Suomessa varaa estää osaajien ryhtymistä yritysten osakkaiksi? Onko Suomessa varaa estää ja rajoittaa osaajien sitoutumista Suomeen ja suomalaisiin yrityksiin? Onko Suomessa varaa menettää yrityksiltämme yhtään kilpailukykytekijää rekrytointimarkkinoilla?

Omistajanvaihdokset

Holdingyhtiö on varsin käyttökelpoinen työkalu yrityksen omistajanvaihdostilanteissa. Yrityksen arvo on usein euromääräisesti aivan eri tasolla kuin vaikkapa asunnon. Siksi yritysten omistajanvaihdoksiin liittyy erittäin keskeisenä omistajanvaihdoksen rahoituksen ratkaiseminen. Pääsääntöisesti se ratkaistaan lainarahoituksella, jonka kustannus (korot) ja lainan takaisinmaksu hoidetaan luonnollisesti yritykseen toivottavasti syntyvillä tuloksilla.

Ilman holdingyhtiötä lainanottajana on yksityishenkilö. Rakenne on lainoittajapankille huomattavasti ongelmallisempi kuin yhtiön rahoittaminen. Yksityishenkilö voi velkaantua joka suuntaan melko lailla pankin tietämättä ja yksityishenkilö saa hankitun osakeyhtiön osingot, jotka voivat kulua ihan jonnekin muualle kuin lainan lyhennykseen.

Holdingyhtiörakenteessa ostaja perustaa osakeyhtiön, joka ottaa lainan ja ostaa liiketoimintayhtiön osakkeet. Tällöin lainanottanut holdingyhtiö ja sen talous on lainoittaja pankin kontrollissa eikä yrittäjän yksityistalouden riskit vaikuta suoraan lainoittajapankin asemaan. Tällä voi olla olennainen vaikutus ylipäätään lainoituksen syntymiseen ja siten myös omistajanvaihdoksen toteutumiseen. Tällä on olennainen vaikutus myös lainoittajapankin riskiin ja siten korkotasoon, mikä korreloi suoraan yrityksestä rahoituskuluihin tarvittavan voitonjaon määrään.

Onko meillä Suomessa varaa estää tai hankaloittaa yhdenkään yrityksen omistajanvaihdoksen toteutumista? Onko meillä Suomessa varaa siihen, että yrityksen liiketoimintojen kehittämisestä ja turvaamisesta on otettava enemmän varoja omistajanvaihdosten rahoituskuluihin?

Toisena holdingyhtiörakenteen etuna on verotuksellinen etu, jossa tosin kyse on lykkäävästä vaikutuksesta eikä veron määrän pienentämisestä. Otetaan esimerkki, jossa Yritys A tuottaa ennen veroja tuosta 66.225 € eli maksaa yhteisöveroa 16.225 €. Nettotulos siis 50.000 €. Koko tulos jaetaan voitonjakona, joka käytetään kokonaan yritysoston takaisinmaksuun.

Jos yrittäjä ostaa itse suoraan Yrityksen A hän saa osinkoa 50.000 €, josta maksaa korkoja esim. 15.000 €. Tällöin verotettava osinkotulo on 35.000 €, jos yksinkertaistamisen vuoksi veroja menee 30%, eli 10.500 €. Tällöin henkilölle jää käteen 24.500 € lainanlyhennyksiin.

Jos taas yrittäjä ostaa Yrityksen A holdingyhtiönsä kautta, Holdingyhtiö saa osinkoja 50.000 €, josta maksaa korkoja 15.000 € ja sille jää lyhennyksiin 35.000 €.

Kummassakaan tapauksessa yrittäjälle ei vielä jää käteen mitään. Molemmissa tapauksissa liiketoiminnan tuloksesta on maksettu yhtä paljon veroa. Ero on siinä, että holdingyhtiörakenteessa lainanlyhennyksiin tulevat varat eivät tule yksityishenkilölle verotettuna osinkona, vaan ne käytetään ensin lainanlyhennykseen. Holdingyhtiörakenteessa esim. 200.000 €:n laina tulee em. luvuilla maksettua takaisin vähän alle 6 vuodessa. Jotta suoraomistusmallissa sama lainanlyhennysaikataulu toteutuisi, tarkoittaa se, että rakenteessa Yrityksestä A tulisi jakaa osinkoja 65.000 euroa 50.000 €:n sijaan – itse asiassa enemmän, koska todennäköisesti osa osingosta menisi ansiotulo-osingon puolelle ja varmaan ne korkokustannuksetkin ovat suuremmat.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Suoraomistusmallissa Yritys A joutuu jakamaan osinkoja selvästi enemmän saman lainanhoitamiseen, mikä tarkoittaa varoja pois yrityksen liiketoiminnan turvaamisesta ja kehittämisestä. Holdingyhtiömallissa laina saadaan hoidettua pienemmillä osingonjaoilla. Veronsaajan näkökulmasta ero on siinä, että verottaja saa vähemmän veroja lainanlyhennysaikana. Mutta nämä varat ovat pois yrityksen toiminnasta ja todennäköisesti yrityksen tulevaisuudessa maksamista veroista.

Kyse on veronsaajan näkökulmasta siis verotuksen lykkäämisestä. Suoraomisteisessa mallissa verot kerätään heti ja ne otetaan yhtiöstä. Holdingyhtiömallissa vaihtoehtona on lainan takaisinmaksun jälkeen varakkaampi yhtiö, joka maksaa nuo verot sen jälkeen suuremman voitonjaon veroina tai toivon mukaan varat on käytetty liiketoiminnan kehittämiseen, jolloin lisäksi verotulot kasvavat yritystoiminnasta.

Onko meillä edelleenkään Suomessa varaa hidastaa tai estää yhtään omistajanvaihdosta pk-yrityksissä? Onko meillä Suomessa varaa vaikeuttaa yhdenkään pk-yrityksen toimintaa ja tulevaisuutta? Kuinka paljon enemmän valtio saa aikaan esimerkin 6 vuoden aikana saamillaan muutamalla tuhannen euron veroilla, kuin jos valtio saisi ne myöhemmin lainanlyhennyksen jälkeen ja toivon mukaan yritystoiminta olisi vielä suurempaa?

Vielä verokikkailusta

Paradoksaalisinta viime aikaisessa verokikkailukeskustelussa on lääkäreiden aseman puinti. Useimmat vaativat lääkäriyhtiöihin jotain uutta sääntelyä. Verokikkailun estämiseksi säädettäisiin jotain poikkeuksia liittyen toimialaan. Kyse on arbitraasin luomisesta. Kaikki poikkeuksesta voivat luoda tilanteita, joissa syntyy arbitraasia – eli mahdollisuutta valita toimintamalli tms., jonka verokohtelu onkin eri. Siksi verokikkailun estämiseksi tulisi nimenomaan pyrkiä mahdollisimman neutraaliin verotukseen. Esimerkkinä voi vilkaista vaikka keksihyllylle ruokakaupassa. Oletko joskus ihmetellyt miksi yllättäen keksihyllyyn on ilmestynyt niin paljon karkkihyllyltä tuttuja tuotemerkkejä? Liittyisikö asia siihen, että sokerivero asetettiin koskemaan makeisia – ei keksejä, jotka voivat olla käytännössä sama tuote.

Verokikkailukeskustelussa tulisikin päästä yhdestä ammattiryhmästä keskustelemaan kokonaisuudesta. Ja faktoista. Useat moittivat holdingyhtiöitä, vaikka eivät tiedä mitä ne ovat, kuinka niitä verotetaan ja miksi niitä käytetään. Holdingyhtiöiden puolustajat sitten oikovat väärien käsitysten perusteella esitettyjä esityksiä. Keskustelu ei ole kovin hedelmällistä.

Summa summarum

Holdingyhtiöitä käytetään hyvin useisiin tarkoituksiin. Nämä tarkoitukset harvoin liittyvät verotukseen ja vielä harvemmin normaalin verokohtelun välttämiseen – joskus kyllä siihen pyrkimiseen, kun muutoin jouduttaisiin tarpeettomasti toimenpiteisiin, jotka johtavat kiristettyyn verotukseen. Jääkö valtiolla holdingyhtiöiden takia veroja saamatta? Ei. Miksi siis keskustelemme holdingyhtiöistä verokikkailukeskustelun yhteydessä. Sitä en kyllä tiedä.

Aivan lopuksi haluaisin kysyä kaikilta holdingyhtiöitä kritisoivilta, että mitä holdingyhtiöiden verotuksen osalta halutaan muuttaa? Siis silloin, kun keskustelun pohjana on verotuksen faktat eikä lehtien palstoilta syntyneet mielikuvat.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

HS tuomitsi kaikki yrittäjät veronkiertäjiksi


YLE väärän faktan lähteenä

Suomen viimeisin yrittäjäjahti sai alkunsa, kun YLE (Jarno Liski) uutisoi virheellisesti Laura Rädyn osingoista. YLEn uutisessa kerrottiin, että Räty sai 20.000 € verovapaita osinkoja, kun palkkana rahasta olisi mennyt veroihin noin puolet. Eli annettiin suoraan ymmärtää, että Räty olisi välttänyt veroja 10.000 € - kuten useat iltapäivälehdet uutisoivat. Tosiasia kuitenkin on, että kyseisessä tilanteessa rahat ovat vielä osakeyhtiössä eivätkä osakkaan rahoja. Olisi sama sanoa, että meistä jokainen on välttänyt veronmaksun niistä kaikista rahoista, joita emme ole saaneet. Esimerkiksi Jarno Liski vältti veroja 5.000 €, kun ei ole maksanut veroa niistä 10.000 eurosta, joita hänellä ei ole.
Olen kommentoinut Räty-casea tarkemmin verotuksen näkökulmasta edellisessä blogitekstissäni perusteellisesti enkä mene siihen nyt tarkemmin.

Viimeisimpänä HS tuomitsee kaikki yrittäjät

HS (Jyri Hänninen) julistavaa nyt uutisessaan kaikki suomalaiset yrittäjät veronkiertäjiksi – tai verokikkailijoiksi kuten nykyään sanotaan.

HS toteaa uutisessaan seuraavaa: ”Nykyisen lain mukaan listaamattomien yhtiöiden osinkotuloista 25 prosentista maksetaan normaali pääomatulovero ja loppuosa eli 75 prosenttia on verotonta tuloa aina 150.000 euroon saakka. Maksettavien osinkojen määrä saa vastata kuitenkin enintään kahdeksaa prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta. Ylimenevältä osalta maksetaan korkeampaa veroa”.

Ja jatkaa: ”Käytännössä merkittävä verokikkailu onnistuu siis vain yhtiöiltä, joissa on varallisuutta useita satojatuhansia euroja.”

HS siis kuvaa ensin normaalin osingonjaon määrän verotuksen ja toteaa sen olevan verokikkailua. HS myönnyttää sen verran, että käytännössä merkittävä verokikkailu onnistuu yhtiöiltä, joissa on varallisuutta useita satojatuhansia euroa.

Tarkastellaanpa kahta yritystä, jotka molemmat jakavat osinkona tuon HS:n mainitseman 8 % nettovarallisuudesta:

Yritys A (nettovarallisuus 400.000 € à jaettava osinko 8 % eli 32.000 €)

Osingon vaatima voitto                                        42.384,11 €
Yhteisövero jaettavasta osingosta                   -10.384,11 €
Jaettava osinko                                                        32.000,00 €

                             Osakkaan saama osinko                                       32.000,00 €
                             Pääomatuloverot                                                    -2.400,00 €
                             Osakkaalle käteen jäävä osinko                        29.600,00 €

Yritys A:n osalta siis kyseisen osingon osalta veroja on maksettu 12.784,11 €, joka on 30,2 % jaettavaan osinkoon vaaditusta kassavirrasta.

Yritys B (nettovarallisuus 40.000 € à jaettava osinko 8 % eli 3.200 €)

Osingon vaatima voitto                                        4.238,41 €
Yhteisövero jaettavasta osingosta                   -1,038,41 €
Jaettava osinko                                                        3.200,00 €

                             Osakkaan saama osinko                                       3.200,00 €
                             Pääomatuloverot                                                    -240,00 €
                             Osakkaalle käteen jäävä osinko                        2.960,00 €

Yritys B:n osalta siis kyseisen osingon osalta veroja on maksettu 1.278,41 €, joka on 30,2 % jaettavaan osinkoon vaaditusta kassavirrasta.

Eli sekä yritys A että yritys B maksavat täsmälleen saman prosentin verran, vaikka HS väittää uutisessaan, että näillä osinkoverosäännöksillä Yritys A ainakin on verokikkaillut. Arvon HS, missä on se verokikkailu? Ja etenkin varakkailla yhtiöillä?

Miksi näissä laskelmissa on yrityksen maksama yhteisövero mukana? Ihan jo siksi, että uutisoinnilla viitataan Rätyyn, jonka olisi pitänyt kuulemma ottaa tulo palkkana. Tällöin palkan määrä olisi ollut yhtiön tulos ennen veroja, joten sen jälkeiset verot ovat oikea vertailukohta.

Yrityksillä on myös muuta yhteiskunnallista vaikutusta. Esimerkkiyrityksemme A:n jakama osinko edellyttää, että yhtiö on kerännyt nettovarallisuutta 400.000 €. Jos otamme oletuksen, että yhtiön liikevoitto on maltillinen 10 %:a liikevaihdosta, päädymme seuraaviin lukuihin:

                             Yhtiön liikevaihto                       5.298.013,25 €
                             Kulut                                               4.768.211,92 €
                             LIIKEVOITTO                                 529.801,32 €
                             Yhteisöverot                                129.801,32 €
                             Nettotulos                                    400.000,00 €

Mitä näistä luvuista voi päätellä? HS:n verokikkailijaksi tuomitsema yritys on siis tuottanut liikevaihtoa yli 5 miljoonaa euroa. Liikevaihdon synnyttäminen on aiheuttanut noin 4,8 miljoonaa euroa kuluja, eli palkkoja sekä tavara- ja palveluostoja muilta yrityksiltä. Laskelmasta ei käy ilmi paljonko yritys on tuottanut työtä tämän lisäksi muille yrityksille tuottamien investointiensa puolesta (investoinnit näkyvät taseessa, ei tuloslaskelmassa) Yritys on lisäksi tuon nettovarallisuuden kerryttämiseksi maksanut yhteisöveroja lähes 130 tuhatta euroa. Ja tämän lisäksi vielä osakkaan maksamat osinkoverot, jotka ovat suhteessa täsmälleen samat kuin vähemmän varakkaan yhtiön.

Toisin sanoen:

- 5,2 miljoonan euron taloudellisen toiminnallisuuden tuottaminen - moraalitonta
- 0,5 miljoonan euron taloudellisen toiminnallisuuden tuottaminen - oikein
- 130 tuhannen euron yhteisöveron maksaminen 24,5% - moraalitonta
- 13 tuhannen euron yhteisöveron maksaminen 24,5% verokannalla - oikein
- verojen maksaminen 30,2 %:n veroasteella, kun olet tuottanut tuota kaikkea enemmän - moraalitonta

- verojen maksaminen 30,2 %:n veroasteella, kun olet tuottanut tuota kaikkea vähemmän  oikein
?????

Nykyinen yleinen mielipide ja käsitys sekä YLEn että HS:n uutisten perusteella on kääntymässä sellaiseksi, että nämä yritykset ovat pahoja verokikkailijoita, vaikka ne maksavat aivan normaalit verot ja tuottavat työtä työntekijöilleen sekä alihankkijoilleen ja toimittajilleen.

YLEn ja HS:n tulisi julkaista oikaisut ja julkiset anteeksipyyntönsä esittämiensä virheellisten tietojen ja johtopäätösten takia. Tämä maa ei valitettavasti kaipaisi yhtään enempää yrittäjävastaista asennetta – etenkään, kun nykyisessä keskustelussa tuomitaan kaikki normaalit yritykset. Ei siis edes Rädyn ”monimutkaiset järjestelyt”, vaan kaikki veronmaksajat.

Lyhyt kommentti HS:n uutisen toisesta virheestä

HS:n uutinen käsittelee varsinaisesti Terveyden Tuottajat Oy:tä, johon Rädyn tapaus liittyy. Uutisessa annetaan ymmärtää, että Terveyden Tuottajat Oy ja sen toimintamallissa on kierretty veroja koko verotarkastuksen arvion verran.

Asia vaatinee hiukan taustoitusta, vaikka kaikki olennainen on uutisesta luettavissa, vaikkei toimittajat ole sitä täysin ymmärtäneet.

Aiemmin (Rädyn lääkäritoiminnan aikaa) Terveyden Tuottajat Oy:nkin toimintamalli lienee ollut se, että osingot on maksettu verovapaina lääkärin omalle osakeyhtiölle. Osingot on verotettu sitten, kun osingot on maksettu lääkärin omasta osakeyhtiöstä lääkärille.

Työpanokseen perustuvan verosäännöksen säätämisen jälkeen verotus toimii siten, että lääkäriä verotetaan osakeyhtiönsä saamasta lääkärin työpanokseen perustuvasta osingosta jo silloin, kun osinko maksetaan lääkärin osakeyhtiöön, vaikkei rahat ole vielä lääkärin eikä lääkärin käytettävissä. Kun osinko sitten maksetaan lääkärille tämän osakeyhtiöstä, maksettavasta verosta vähennetään jo tuo edellisessä vaiheessa maksettu vero.

Uutisessa on kerrottu verotarkastuksessa em. ensimmäisessä vaiheessa maksamattoman veron määrä – eli 8 miljoonaa euroa. Uutisesta saa sen kuvan, että 8 miljoonaa euroa on vältelty veroja. Vanhassa mallissa verot olisi tullut maksettavasi, kun osingot jaetaan lääkäreiden yhtiöstä lääkärille. Uudessa mallissa olisi tullut toimia siten, että verot maksetaan, kun osingot maksetaan lääkärille ja nuo maksetut verot vähennetään, kun osingot maksetaan lääkärille.

Se lienee selvää, että mikäli verotarkastuksen havainnot ovat oikeat, on Terveyden Tuottajat Oy toiminut väärin, koska ei ole toimittanut ennakonpidätystä muuttuneiden säännösten mukaan. Mielestäni moinen ei voine olla verosuunnittelua, vaan nimenomaan sen puutetta, kun ei seurata lainsäädännön muuttumista. Kommentoin asiaa kuitenkin siksi, että kaikki nämä yhdessä antavat sen kuvan, että lääkärit olisivat jotenkin yrittäneet välttää 8 miljoonaa euroa veronmaksua, kun vanhallakaan mallilla näin ei lopulta olisi ollut – ja uuden mallin mukaan asiallisesti toimien näin ei olisi. Uudessa mallissa veronmaksua on vain aikaistettu siten, että maksetaan aiemmin ja se hyvitetään myöhemmin, jolloin lopputulos on sama.
Lopuksi
Terveyden Tuottajien ja kaikkien muidenkin verojen maksamatta jättäminen on tuomittavaa, jos sellaista on tapahtunut. Vaikka se olisi johtunut huolimattomuudesta muuttuneiden verosäädösten noudattamisessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki yrittäjät olisivat verokikkailijoita.

Onko toimittajilla jotain vastuuta sanoistaan?
 

Ps. Olen vakavissani harkinnut perustavani Verotieto Oy:n, jonka toimiala on erityisen rajattu ”veroneuvonnan ja faktojen antaminen lehdistölle ja medialle maksua vastaan”. Uskon, että siinä on loputon business. Toki kyse on taas yrittäjyydestä, joten parempi nimi ehkä olisi Verokikkailu Oy.

Jälkikirjoitus Räty-caseen. Asiaa kommentoituani Rädyn/Kokoomuksen/Yrittäjien teilaajien kommentit ovat olleet: "Vaikka Rädyn toiminta olisi ollut laillista, niin on silti moraalitonta kiertää veroja". Kommentti on erikoinen sikäli, että se tarkoittaa sitä, että on moraalitonta maksaa veroja sen verran kuin verolait vaativat (Räty toimi silloin laillisesti ja yleisesti hyväksytyn toimintamallin mukaan eikä itse asiassa hyötynyt verotuksessa lainkaan, okei - korkeintaan 380 €). Milloin kommentoijat tilittävät verottajalle ylimääräisiä veroja oman moraalinsa nimissä?

maanantai 25. elokuuta 2014

Taas joku verosuunnittelee, poliitikot paheksuvat ja kansa on kateellinen

Räty-gaten mainingeissa tuli tässä purkauduttua laajemminkin ärtymyksestä, jolla verokikkailusta syytetään milloin ketäkin ja paheksutaan ilman, että ymmärretään mistä on kyse - tai vaivaudutaan ymmärtämään.

Ne pahat lääkäriyhtiöt? Mistä on oikeasti kyse?

Otetaan lääkäriasema, jossa on kaksi lääkäriä. Eli lääkäriyhtiö X, jossa on osakkaana tasaosuuksin lääkärit A ja B, joista molemmat ottavat vastaan omia asiakkaitaan. Lääkäriyhtiön tulos kokonaisuudessaan muodostuu A:n ja B:n vastaanottotoiminnan tuottojen ja heidän toiminnastaan aiheutuneiden kulujen erotuksesta.

Ajatellaanpa, että yhtiön tulos on seuraava (esimerkki 1):

                             A:n tuotot        100
                             B:n tuotot        100
                                                        200

                             A:n kulut           -50
                             B:n kulut           -50
                             Yleiskulut          -20
                                                      -120

                             Yhtiön tulos     80

Esimerkissä A ja B ovat osallistuneet yhtiön tuloksen tekemiseen yhtä suurella osuudella, joten ei ole ongelmaa siinä, että he saavat yhtiön tuloksesta osinkoja omistustensa suhteessa 50/50.

Lääkärit tuppaavat käymään vastaanotoilla myös muissa pakoissa. Otetaan esimerkki, jossa A päättää hiukan ryhtyä laiskottelemaan ja lopputulos onkin seuraava (esimerkki 2):

                             A:n tuotot        30
                             B:n tuotot        100
                                                        130

                             A:n kulut           -10
                             B:n kulut           -50
                             Yleiskulut          -15
                                                        -75

                             Yhtiön tulos     55

Omistusten suhteessa tulos jakautuisi tasan molemmille lääkäreille. Lääkäriyhtiöiden katalassa verojärjestelyssä oli kyse siitä, että yhtiön tulos jaettiin lääkäreille heidän omistuksen suhteestaan poiketen perustuen sisäisen laskentatoimen riittävän tarkkaan laskentaan, esimerkkitapauksessamme seuraavasti (esimerkki 3):

                             A:n tuotot                                  30
                             A:n kulut                                   -10
                             A:n osuus yleiskuluista            -5
                             A:n tulos                                     15

                             B:n tuotot                                  100
                             B:n kulut                                     -50
                             B:n osuus yleiskuluista             -10
                             B:n tulos                                       40

Ja näin saadaan yhtiön tulos jaettua osakkaille heidän työpanoksen suhteessa, kun koko yhtiön tulos käytännössä muodostuu osakkaiden työpanoksesta tai työpanoksettomuudesta. Verrataan esimerkkien 2 ja 3 verotettavaa tulosta. Esimerkissä 2 se on 55. Esimerkissä 3 ne ovat 15 ja 40 eli yhteensä 55. Molemmissa tapauksissa yhtiöt maksavat veroja täsmälleen saman verran. Rakenteella ei siis ole verotuksellista merkitystä tässä vaiheessa (kts. seuraava kappale).

Miksi sitten tällainen yhteinen yhtiö? Siksi, että on huomattavasti yksinkertaisempaa ja edullisempaa järjestää lääkärikeskustoiminta yhteen yhtiöön – eli nuo yleiskulut. Sama lopputulos saadaan siten, että molemmat lääkärit perustavat oman yhtiön, joka solmii sopimussuhteet yhteiseen lääkäriasemayhtiöön, joka tarjoaa näitä vastaanotto-, tila-, taloushallinto-, hoitaja-, materiaali- yms. palveluita ristiin rastiin yhtiöiden välillä. Mitä suurempi lääkärikeskus, sitä monimutkaisempi rakenne ja hallinto – ja sitä kalliimpi järjestely. Ja mitä kalliimpi järjestely, sitä kalliimmat vastaanottomaksut. Tosiasiallisesti edellä yhtiöverojen vertailussa pitäisi siis todeta, että erillisten yhtiöiden osalta yleiskulut ovat molemmilla suuremmat ja siten verotettavat tulot pienemmät.

Otetaan edellä mainittu esimerkki:

                             Lääkäriasemayhtiö X
                             X:n tuotot                                     25 (käytännössä yleiskulut)
                             X:n kulut                                      -20
                             X:n tulos                                        5

                             Lääkäriyhtiö A
                             A:n tuotot                                     30
                             A:n kulut                                      -10
                             A:n yleiskulut                              -10
                             A:n tulos                                       10

                             Lääkäriyhtiö B
                             B:n tuotot                                     100
                             B:n kulut                                        -50
                             B:n yleiskulut                               -15
                             B:n tulos                                        35

Yllä esimerkissä X:n tuotot eli lääkäreiden yhtiöiden yleiskulut ovat suuremmat, koska eihän lääkäriasemayhtiö voi tarjota palveluitaan katteetta. Itse asiassa molempien lääkäreidenkin yhtiöiden tuloslaskelmassa pitäisi varata molemmille yhtiöille vielä lisää omia yleiskuluja. Toisin sanoen, jos lääkäreiden tuottotavoite olisi sama, niin tuottoja (=vastaanottomaksut) tulisi kasvattaa.
Huom. Emme ole vielä puhuneet lääkärin verotuksesta mitään.

Kuten yllä käy ilmi, lääkärin ansio määräytyy sen mukaan paljonko hän tekee töitä ja tulosta. Jos itselleen maksaa palkkaa, se pienentää luonnollisesti omaa tulosta ja edellyttää, että vähintään palkan, omien kulujen ja yhteiskulujen osuuden verran täytyy ottaa vastaan. Tällaista riskiä ei työntekijöillä ole. Malli mahdollistaa myös lääkäreiden liikkumisen sekä julkisen että yksityisen sektorin palveluksessa, mikä sekään ei liene huono asia.

Miksi holdingyhtiö?
Tuossa liiketoiminnallisesti edullisemman yhteisen lääkäriyhtiön rakenteessa on ongelmana verotus. Kun verotus menee aina omistusten suhteessa, niin se johti järkyttävän kalliiseen verotukseen niiden osakkaiden osalta, jotka ahkeruudellaan tekivät suuremman osan tuloksesta.

Liiketoimintamalliin kuuluu olennaisesti se, että tulos jaetaan aina kaikille. Lääkäriasemilla lääkärit vaihtuvat ja näin yhtiön arvo saadaan pidettyä pienenä, jotta uusien lääkäreiden ei osakkaaksi tullessaan tarvitse maksaa muiden lääkäreiden aiemmista tuotoista, joihin eivät ole edes oikeutettuja.
Osinkoja verotettiin tuolloin 9 %:iin yhtiön osakaskohtaisesta nettovarallisuudesta pääomatuloina, jotka 90.000 euroa verovapaana. Näissä lääkäriyhtiöissä vuotuinen tulos muodostuu kulloisenkin vuoden vastaanottotoiminnasta ja tulos jaetaan kokonaisuudessaan lääkäreille. Yhtiöön ei siten kerry nettovarallisuutta ja koko osinko menee ansiotulona verotettavaksi (kyllä, osinkokin voidaan verottaa ansiotuloverotaulukon mukaan), mikä rankaisee rajusti erityisesti niitä ahkeria lääkäreitä. Ratkaisuksi on usein haettu sitä, että jokainen lääkäri perustaa holdingyhtiön, jonka kautta omistavat yhteistä lääkäriyhtiötä. Tällöin osinko yhteisestä lääkäriyhtiöstä tulee verovapaana (lääkäriyhtiön maksaman yhteisöveron jälkeen!) holdingyhtiöön. Tämä yleensä uutisoidaan, että joku henkilö olisi saanut verovapaita osinkoja, vaikka kyseinen henkilö ei vielä ole saanut mitään. Tämän jälkeen jokainen lääkäri voi itse päättää omasta osingon nostamisestaan oman yhtiön osalta.

Joku voisi kysyä, että tässähän tulee yhtä monta yhtiötä. Mutta kyse onkin siitä, että kaikki liiketoiminta saadaan pysymään yhteisessä lääkäriyhtiössä holdingyhtiöiden vain omistaessa, jolloin liiketoiminnalliset ja kustannusedut säilyvät.
Tässä on se verosuunnittelumahdollisuus. Voi jättää osinkoa nostamatta joskus tulevaisuudessa nostettavaksi. Tämä mahdollisuus toki on kaikilla yrittäjillä. Menettääkö tässä valtio jotain? Periaatteessa, jos kaikkien pitäisi toimia tyhmästi. Kyse onkin enemmänkin verotuksen lykkääntymisestä hetkeen, jolloin osinko nostetaan. Ja tuo maaginen 90.000 euroa verovapaita osinkoja. Se edellyttää, että yhtiö joka osinkoa jakaa on tehnyt tulosta 1.000.000 euroa yhteisöverojen jälkeen. Siinä saa lääkäri tutkia flunssaa aika kauan. Ja yhtiökin on siis maksanut tuohon mennessä veroja 325.000 € vanhalla verokannalla laskettuna.
 
Paha verosuunnittelu?

Holdingyhtiöjärjestelyn suurin verosuunnittelun elementti on siis se, että saadaan liiketoimintaa tukeva toimintamalli, jossa vältetään tarpeettoman suuret verokustannukset - ei niinkään verojen välttäminen tai minimoiminen. Jos se ahkera lääkäri tekee isomman tuloksen ja hänelle maksettaisiin se ilman holdingyhtiötä osinkona se menisi kokonaan verolle ansiotuloveroprosentin mukaan (lähelle 60%). Kun hän ei sitä kaikkea välttämättä yhtenä vuotena tarvitse henkilökohtaiseen kulutukseen, voidaan sitä jakaa hänelle vuosittain alhaisemmalla veroprosentilla, mutta ei edelleenkään verotta. Ja aina löytyy se joku, joka se miljoonan tuloksen tekee ja saa (tai siis ennen sai) verovapaitakin osinkoja yhteisöveron maksun jälkeen - ja onneksi niitäkin löytyy.

Onko se pahaa verosuunnittelua? Minusta se verosuunnittelumielessä rinnastuu täysin siihen, että perhe miettii kenen verotuksessa joku vähennys kannattaa tehdä tai opiskelija pohtii kannattaako tehdä vielä yksi kuukausi kesätöitä kun menettää x kuukautta opintotukea.

Toki järjestelyssä voi olla suuriakin verohyötyjä, jos ensin tekee sen miljoonan verojen jälkeen. Ne, jotka sen tekevät ansaitsisivat onnittelut.  Suurimmat verohyödyt liittyy siihen, että kerää holdingyhtiöönsä verovapaita osinkoja (=ei henk.koht. kulutukseen) vuosien ajan ja sitten nostaa suuremman nettovarallisuuden turvin alhaisemmalla veroprosentilla vähitellen. Tässä on kuitenkin edelleen taustaoletuksena, että varoja kerätään (=tehdään tulosta ja maksetaan yhteisöveroa) ja varoja nostetaan vähitellen.

Ja nykyään: jos osinko perustuu työpanokseen tässä kuvatulla tavalla, verotetaan se aina ansiotulona sai osingon yhtiö tai henkilö.


Itse Räty-Gatesta - Rädyn veronkierron määrä?

Lehtitietojen mukaan Rädyn holdingyhtiö on saanut ”verovapaita” osinkoja. Lehtitietojen mukaan Rädyn holdingyhtiö on saanut osinkoja yhteensä 20.000 euroa vuosina 2006-2011. Tämä tarkoittaa siis reilua kolmea tonnia vuodessa. Silloisella yhteisöverokannalla se tarkoittaa, että Rädyn on tullut vastaanottotoiminnallaan tehdä tulosta kulujen jälkeen noin 26.500 euroa (4.415€/v), josta siis yhtiö ON maksanut veroa 24,5 %.
Unohdetaan nyt yksinkertaistamiseksi tuo tulon jakautuminen usealle vuodelle.

Yhtiön tulos     26.500 €
Yhteisövero     - 6.500 €
Nettotulos       20.000 €
Rädyn holdingyhtiön osinkotulot 20.000 €, jotka ovat kyllä verovapaita, mutta siksi, että liiketoimintayhtiö on niistä jo verot maksanut ja rahat eivät ole vielä omistajalla omistajan käytettävissä. Mitään veronkiertoa ei siis ole tässäkään holdingyhtiörakenteessa vieläkään syntynyt.

Tuolloin osingoista oli verovapaata enintään 90.000 €, mutta aina 9 % yhtiön nettovarallisuuteen saakka (nykyään 8%). Rädyn tapauksessa jos nostaisi kerralla tuon 20.000 € verovapaana myös osakkaalle pitäisi yhtiöön olla kertynyt nettovarallisuutta nykyään 250.000 €. Jotta Räty saisi verovapaana mainitut 20.000 € osingot, Rädyn tahdilla (3333 €/v) se tarkoittaisi, että vastaanottotoimintaa tulisi harjoittaa 75 vuotta ilman, että nostaa yhtään osinkoja välillä (ja siltikin yhtiö on jo verot maksanut). On siis todennäköistä, että Räty on osingoistaan maksanut veroa, jos on niistä itselleen nostanut.

Jos Räty olisi 6 vuoden uurastuksen jälkeen jakanut kerralla koko 20.000 euron osingon holdingyhtiöstään itselleen, menisi verotus seuraavasta (oletus ansiotuloveron 50%:n tasosta lehdistöstä):
”Verokikkailuversio”

Lääkäriyhtiön bruttotulos       26.500 €
Yhteisöverot                               -6.500 €
Nettotulos                                  20.000 €

Rädyn holdingyhtiön tulos     20.000 € (osinko)
Osinkoverot                               -6.370 €
Netto-osinko                             13.630 € (veroja siis yhteensä 12.870€)
”Palkansaajana” sama vastaanottotulo

Palkka                                           26.500 €
Verot                                           -13.250 €
Netto-osinko                               13.250 € (veroja 13.250 €)

Verosäästö siis 380 €.

Totuuden nimissä on sanottava, että toki Rädyn ei kannattaisi nostaa osinkoa kerralla, vaan vuosittain, jolloin verosäästö kasvaa. Jos uusia tuloja ei ole, nettovarallisuus pienenee joka vuosi, joten eipä tuota verosäästöäkään saa olennaisesti kasvamaan.

Johtopäätöksiä

Ensimmäinen johtopäätös on se, että toimittajat ja poliitikot eivät ymmärrä meidän verojärjestelmäämme, mutta silti innokkaasti kommentoivat siitä tehtyjä tulkintoja yksittäistapauksiin liittyen. Siinäkin olisi moralistille miettimistä.

Toinen johtopäätös on se, että verojärjestelmämme ei tue joustavaa yritystoiminnan harjoittamista etenkään ammatinharjoittajien ja vastaavien osalta.

Kolmas johtopäätös on se, että verojärjestelmämme ei ole tasapuolinen eri yhtiömuodoille tai eri tavoille järjestää liiketoimintaa – heikoimmassa asemassa lienevät ammatinharjoittajat, freelancerit ja muut yksinyrittävät.

Neljäs johtopäätös on se, että verojärjestelmämme sisältää niin rankan progression, että se ei kannusta työn tekemiseen ja liiketoiminnan harjoittamiseen tietyn rajan jälkeen, mikä korostuu erityisesti korkean koulutuksen ja ammattitaidon omaavien osalta.

Mietteitä

Mietteitä lehdistöstä. Rädystä on sanottu, että hän on muuttanut palkkatulojaan osinkotuloiksi. Näin teknisesti ehkä, mutta lääkäriasemien toimintamalleissa tuo oli tuona aikana sääntö eikä poikkeus. Vaihtoehtona olisi voinut olla jättää työpaikka ottamatta vastaan. Ja tuota muuntamista on paheksuttu verosuunnittelun takia. Edellä on osoitettu, että kyse on ollut ensisijaisesti liiketoimintamallista ja toissijaisesti kohtuuttoman veroseuraamuksen välttämisestä – ei verokikkailusta tai edullisimman tai verottomuuden saavuttamisesta.

Mietteitä poliitikoista. Lehdistön tekemän jutun jälkeen poliitikot riensivät kilvan tuomitsemaan Rätyä. Kuinka moni niistä oikeasti ymmärsi tuomitessaan, että mitä tuomitsevat?

Mietteitä moralisoinnista. Rädyn toimintamalli oli laillinen ja vieläpä yleinen sekä verotuksessa hyväksytty. Silti sanotaan, että se oli moraaliton, koska siinä vältettiin jotain veroja jossain kohtaa – mahdollisesti. Samalla ajatusmallilla meistä jokainen on yhtä moraaliton veronkiertäjä – muutammehan palkkatulojamme verottomiksi tekemällä mm. asuntolainan korkovähennyksiä, kotitalousvähennyksiä yms. omassa verotuksessamme.
Mietteitä Rädystä. Miksi Räty sitten meni kommentoimaan, ettei järjestelynsä ole ok? En tiedä.

Mietteitä itsestä. Aiemmin verokonsulttina työskennellessä ajattelin vahvasti, että verot ovat yritykselle yksi kuluerä muiden joukossa. Siksi pidin arvokkaana löytää verotehokkaita ratkaisuja niin kuin kauniisti sanotaan. Siirryttyäni yritykseen liiketoiminnan pariin on ajatukseni hiukan muuttunut. Verot ovat edelleenkin yritykselle kuluerä. Mutta tärkeintä on aina löytää liiketoiminnallisesti tehokkaimmat toimintamallit. Toisella mallilla voi olla korkeammat verokustannukset kuin toisella, mutta arvokkain on se joka on kokonaisuudessaan (verot toki huomioiden) se tehokkain – tuottojen ja kulujen kokonaisuuden osalta. Ja ei siksi, että omistajille jäisi enemmän – vaan siksi, että sillä verojen jälkeen jäävällä rakennetaan tulevaa liiketoimintaa. Uskon edelleen vahvasti, että uutta liiketoimintaa syntyy tehokkaammin varojen jäädessä yhtiöön, kuin valtion toimesta yrityksiltä kerätyillä varoilla.

Ps. Tässä kirjoituksessa on kommentoitu vanhentuneita verosäädöksiä. Älä käytä tätä kirjoitusta apuna omassa verosuunnittelussasi. Ota mieluummin minuun yhteyttä, niin perustan Suomen verotehokkaimman konsulttiyhtiön sinua palvelemaan ;)

torstai 26. kesäkuuta 2014

Tasa-arvoiselle avioliittolaille on ainoastaan puoltavia perusteluita


Tasa-arvoiselle avioliittolaille on ainoastaan puoltavia perusteluita
Suomalaisessa yhteiskunnassa on jo pitkään ollut hyväksyttävää, että mies ja nainen asuvat samassa taloudessa olematta naimisissa keskenään, vaikka se tiettyjen uskontokuntien vakaumuksen vastaista onkin. Yhteiskuntamme onkin säätänyt avoliitosta näiden kansalaisten oikeuksien ja aseman turvaamiseksi. Yhteiskunnan tehtävä on turvata ja mahdollistaa kansalaisten toiminnan ja elämänsä järjestämisen.

Miksi samaa sukupuolta olevien parien tilanne olisi nyt toinen?

Yhteiskunnassamme on täysin hyväksyttävää se, että kaksi miestä tai kaksi naista asuu samassa taloudessa. Yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on jo niin pitkällä, että heidän on lain mukaan mahdollista rekisteröidä parisuhteensa.

Puhtaasti lainsäätäjän näkökulmasta asiassa on kyse kansalaisten elämän sopimusoikeudellisten asioiden järjestämisen mahdollistamisesta. Pitäisin tasa-arvoisen avioliittolain säätämistä jopa kansanedustuslaitoksemme velvollisuutena, koska sen tulee mahdollistaa kansalaisten elämän ja oikeuksien järjestämisen ja turvaamisen. Kommentoin tässä omat näkemykseni kuulemiini perusteisiin olla hyväksymättä tasa-arvoista avioliittolakia.

Uskonto ja uskontojen vakaumusten kunnioittaminen?
Avioliittoakin säätelevässä laissa on kyse demokratiamme lainsäädännöstä, eli yhteiskunnallisten ilmiöiden sääntelystä. Ei yhden tai useamman uskontokunnan sääntöjen kirjaamisesta lakiin tai minkään uskontokunnan vakaumuksen horjuttamisesta.

Eihän maallisen yhteiskunnan lain salliva pykälä pakota ketään toisin uskovaa toimimaan samalla tavalla. Vakaumuksensa mukaisesti homoja vastustavan ei siis ole jatkossakaan pakko mennä naimisiin homon kanssa. Emmehän me esimerkiksi kiellä lailla TV:n katselua, vaikka jollain uskontokunnalla se on kiellettyä. TV:n katselun ollessa sallittua, ei se kuitenkaan loukkaa vakauksensa mukaisesti TV:n katselusta pidättäytyviä, koska he voivat toimia vapaasti vakaumuksensa mukaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei siis tule muuttamaan yhdenkään vakaumuksensa puolesta sitä vastustavan elämää eikä tule asettamaan heitä toimimaan vakaumuksensa vastaisesti.

Jotkut uskontokunnat paheksuvat naimattomia pareja, etenkin lapsia hankkineita, mutta naimattomienkin oikeudet on turvattu lainsäädännöllä tasavertaisesti ja jätetty jokaisen kansalaisen oikeudeksi noudattaa haluamaansa uskonnollista vakaumusta. Samoin tulisi toimia myös tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla.
Mikäli eduskunnan tulisi lainsäädäntötyössään kunnioittaa tasapuolisesti kaikkien uskontojen näkökantoja, niin lainsäädäntömme olisi melko kirjavaa ja ristiriitaista.
Adoptio-oikeus ja lapset?
Adoptio-oikeus on ehkä vaikeampi kysymys. Rehellisesti sanottuna en tiedä, että onko adoptio-oikeus kenenkään ehdoton oikeus. Toisaalta yhteiskuntamme on antanut adoptio-oikeuden eri sukupuolta oleville pareille, joten mikä on se erottava tekijä? Jos hyväksymme, että samaa sukupuolta olevat saavat elää perheenä, niin ei ole oikein perusteita sille, että heidän adoptio-oikeutensa tulisi tai saisi olla erilainen. Biologian käyttäminen perusteluna ei myöskään ole kestävää, koska adoptio-oikeutta käyttävistä eri sukupuolta olevista pareista suuri osa ei biologisesti kykene samaan lapsia.
Perheen sisäinen adoptio-oikeus taas on selkeä asia. Nykyisessä yhteiskunnassa elää sateenkaariperheitä. perheen sisäiselle adoptio-oikeudelle on olemassa vahvat perusteet, koska on taatusti lasten etu, että heillä on virallisina huoltajinaan ne aikuiset, joiden kanssa hän elää perheenä.
Tilanne on helposti rinnastettavissa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten tilanteeseen. Lapsella on oikeus vanhempaan ja läheisiin riippumatta eri uskontokuntien vakaumuksista.
Jotkut ovat perustelleet vakaumuksellista näkemystään lasten kiusaamisella perhetaustansa takia. Ensinnäkin perustelu ontuu suuresti siksi, että näitä perheitä on joka tapauksessa. Sateenkaariperheiden määrä ei siis vähene lain säätämättä jättämisellä. Pikemminkin lain säätäminen tekee kyseisistä perheistä ja lapsista tasa-arvoisia ja kiusaamisesta entistä turhempaa ja tuomittavampaa. Ja toisaalta, lapset kiusaavat tällaisissa asioissa vanhempiensa asenteiden perusteella. Päiväkoti-ikäiset kun eivät vielä oma-aloitteisesti osaa erotella eri värisiä tai muita vastaavia eroja. Asenteet ja käytöstavat opitaan ympäristöstä, jonka tulisi olla mahdollisimman avoin ja tasa-arvoinen.

Toiset ovat vastustaneet perheen ulkopuolista adoptiota vetoamalla siihen, ettei tietyistä maista enää saataisi adoptoitua lapsia Suomeen. Perustelu on kestämätön sikäli, että samalla perusteella me voisimme säätää naisille huntukiellon, jotta varmuudella ääri-islamistiset valtiot kunnioittaisivat meitä. Suomen tulee säätää lakinsa itse omaan yhteiskuntaansa.

Biologia - mies ja nainen?

Joku on perustellut avioliiton kuuluvan miehen ja naisen väliseksi, koska biologia. Avioliitto on kuitenkin ihmisen keksimä instituutio, ei biologiasta juontuva. Avioliitto on lainsäädännöllisestä näkökulmasta sopimusoikeudellinen tila tai väline, jolla kansalaiset voivat sopia keskinäisistä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan perheoikeudellisine vaikutuksineen. Avioliiton perusteeksi ei siis riitä biologia.

Mikäli biologiaa käytetään perusteluna, ei näkemystä voi rajata vain avioliittoon. Tällöin tulisi kieltää myös samaa sukupuolta olevien avoliitot saati rekisteröityminen.
En kuitenkaan keksi millä perusteella biologia voi olla perusteena, jos samaa sukupuolta olevien pariutumista on aina tapahtunut ja aina tapahtuu.

Lakitekniset perustelut

Osa lakivaliokunnan jäsenistä äänesti kansalaisaloitetta vastaan, koska lakiteknisesti aloite ei ollut täydellinen. Kansalaisaloitteen tarkoitus ei ole, että kansalaiset lähettäisivät eduskuntaan valmiita lakiluonnoksia esitöineen, vaan lain valmisteluvastuu on edelleen eduskunnassa. Perustelu on suoraan sanottuna täyttä humpuukia.

Avioliitto-käsite

Jotkut haluavat säilyttää avioliitto-käsitteen miehen ja naisen välisenä. Tässäkin taitaa taustalla olla uskonnollinen perinne. Uskonnot voivat käyttää mitä käsitteitä tahansa, mutta lainsäädännön käsitteisiin ei uskontojen vaikutusvallan tulisi ulottua. Valtio ja kirkko on eriytetty. Toki lainsäädännössä voitaisiin siis ottaa jokin muu yhteinen käsite ja luovuttaa avioliitto-käsite jollekin kirkolle, mutta olisi liian vaikea päättää, että minkä uskonnon omaisuutta tuo termi on.

Entä jos lakia ei näillä perusteilla hyväksytä?

Jos nyt lakia ei hyväksytä, lienee samoilla perusteilla eduskunnan tehtävä säätää kaikki lait raamatun, koraanin ja muiden pyhien kirjojen sekä niiden kaikkien tulkintojen mukaisiksi. Kaikki perustelut ovat uskonnollisviritteisiä, vaikka kirkko ja valtio on erotettu toisistaan yhteiskunnassamme.

Summa summarum

Kaikki perustelut lakia vastaan ovat enemmän tai vähemmän uskonnolliseen vakaumukseen perustuvia eivätkä siten kestäviä. Yhteiskuntamme hyväksyy asioita, joita uskonnot eivät hyväksy. Ei siis ole perusteltua, että tietty asia olisi poikkeus. Yhteiskuntamme myös jo hyväksyy samaa sukupuolta olevien liitot ja sateenkaariperheet. Ei siis ole perusteltua, että heillä olisi jotenkin eri oikeudet kuin muilla.

Tasa-arvoinen avioliitto on uskonnoista riippumattoman yhteiskunnan instituutio ja sääntelymekanismi. Uskonnollista vakaumustaan jokainen voi toteuttaa vapaasti kaikille yhteisten lakien puitteissa. Yhteiskunta ei voi ryhtyä miellyttämään vain yhtä tai tiettyjä uskontokuntia.

Uskonnollisten perusteluiden käyttäminen on erikoista myös siksi, että käytännössä lakiluonnos saattaisi nykyisen tilanteen lainsäädäntötasolla ajan tasalle. Ei laki uutta ilmiötä synnyttäisi, koska se ilmiö on jo olemassa ja on osa yhteiskuntaamme. Eikä laki tosiaankaan pakota ketään toimimaan oman vakaumuksensa vastaisesti.